Keski-Uudenmaan sote uhkaa kunnallisia palveluita

toukokuu 14, 2017

Keski-Uudenmaan kuusi kuntaa aikovat jo toukokuussa päättää sosiaali- ja terveyspalveluidensa siirtämisestä uudelle kuntayhtymälle vuoden 2018 alusta. Samalla ne siirtävät päätösvallan näistä palveluista pois omista käsistään.

Ei ole kuin kaksi vuotta siitä, kun Keski-Uudenmaan kunnat yksi toisensa jälkeen hylkäsivät suunnitelman kuntien yhdistämisestä. Mutta nyt siitä toteutuisi iso osa, edustavathan sosiaali- ja terveyspalvelut puolta kuntien menoista ja työntekijöistä.

Kuntayhtymän on tarkoitus olla järjestämiskuntayhtymä. Kunnat tuottaisivat palvelut siten, että työnantajina toimisivat nykyiset kunnat ja palvelut järjestettäisiin ”pääosin” nykyisen henkilöstön toimesta ja nykyisissä tiloissa.

Hankkeen aiemmassa valmisteluraportissa ”Yksi, kaksi vai kolme miljardia?” hanketta perustellaan erityisesti taloudellisilla syillä.

Raportissa mainitaan: ”Kun otetaan huomioon asukkaiden ikä- ja sairastavuusrakenne, menot ovat 10 – 25 % muuta maata korkeammat”. Ja edelleen: ”Kustannuseroa selittää palvelujen tuottamisen kustannustehokkuus, mutta sen lisäksi tarjonnan laajuus ja laatu, joka luonnollisesti lisää myös palvelujen kysyntää”. Eli palveluita pidetään liian laadukkaina.

Ratkaisuksi tarjotaan palvelutason madaltamista. Raportin mukaan ”tavoitteiden saavuttaminen edellyttää poliittiselta ja viranhaltijajohdolta myös jämäköitä, ainakin joidenkin kansalaisryhmien kannalta epämiellyttäviä muutos- ja säästötoimenpiteitä.”

Kun päätösvalta on siirretty kunnilta 10 – 20 jäsenen yhtymähallitukselle, on esimerkiksi palvelupisteiden lopettaminen ja siirtäminen toiseen kuntaan paljon helpompaa. Kuntayhtymän työsuunnitelmassa tästä käytetään nimitystä ”palveluverkon uudistaminen”.

Menojen karsinta tässä ja myös valtakunnallisessa sote-hankkeessa on sikäli outoa, että Suomen terveydenhuolto on äskettäin todettu 35 Euroopan maan joukossa kaikkein kustannustehokkaimmaksi (Euro Health Consumer Index).

Keski-Uudenmaan sote-hanke on käynnistänyt myös valinnanvapauskokeilun. Yksityiset terveysalan yritykset pyrkivät haalimaan itselleen mahdollisimman paljon asiakkaita.

Yrityksille verovaroista maksettava korvaus riippuu lähes yksinomaan asiakkaiksi kirjautuneiden lukumäärästä ja iästä eikä juurikaan heille annettavasta hoidosta. Tästä voi syntyä kannustin alihoitoon ja pyrkimys eroon hankalista potilaista.

Yritysten omistajina olevien pääomasijoittajien lisäksi kokeilusta hyötyvät eniten ne, joilla on ollut varaa maksaa yksityislääkärillä käynnistä. Heidän maksunsa alenevat murto-osaan entisestä. Valinnanvapaus suosii selvästi suurituloisia.

Sote-hankkeen toisena päätavoitteena ”säästöjen” lisäksi onkin palvelujen yksityistäminen. Kuntayhtymän työsuunnitelmassa tähän on varauduttu termillä ”oman tuotannon sopeuttamisen arviointi” jo syksyllä 2017.

Onkin iso riski, että kunnallisia terveyspalveluita aletaan Keski-Uudellamaalla ajaa alas jo ensi vuonna.

Kaiken lisäksi kuntayhtymä jäisi vain väliaikaiseksi. Se ei voi toimia palvelujen järjestäjänä eikä tuottajana, jos sote-hanke toteutuu ja palvelujen järjestäminen siirtyy Uudenmaan maakunnalle, ehkä jo 2019.

Kuntien pitää säilyttää sosiaali- ja terveyspalvelut omissa käsissään. Ne ovat lähipalveluja, joista päättäminen ja joiden tuottaminen kuuluu lähelle asukkaita, kuntiin.

Kunnallisia palveluita pitää vahvistaa eikä heikentää.

Olli Savela
kaupunginvaltuutettu (vas)
Hyvinkää
Julkaistu Aamupostissa 10.5.2017

Vasemmistoliitto pelattiin tylysti ulos Hyvinkään luottamuspaikkaneuvotteluista

toukokuu 6, 2017

Olimme keskiviikkona 26.4.2017 tapaamisessa muiden valtuustoryhmien neuvottelijoiden kanssa koskien luottamuspaikkoja.
Me emme ole pyynnöistä huolimatta saaneet muihin poliittisiin ryhmiin neuvotteluyhteyttä ennen tätä yhteistä kokousta, joten käytännössä meille saneltiin mitä saamme. Ensimmäisestä yhteisestä neuvottelusta puuttui siis Vasemmistoliitolta neuvotteluasema täysin.

SDP ja koalitio, johon kuuluvat Kokoomus, Vihreät, Perussuomalaiset, Keskusta ja Kristilliset, olivat kaikesta jo yhdessä neuvotelleet jättäen meidät kokonaan päätösten ulkopuolelle.
SDP ja Kokoomus olivat keskenään sopineet, ilmeisesti jo heti vaalituloksen selvittyä, tästä järjestelystä pääneuvottelijoidensa kesken.
Kerroimme olevamme kuitenkin edelleen halukkaita yhteistyöhön sekä SDP:n että muiden pienryhmien kanssa, mutta muut pienryhmät pysyivät Kokoomuksen pääneuvottelijoiden suunnitelmissa.
SDP ei jostain syystä halua tehdä yhteistyötä valtuuston toisen vasemmisto- ja työväenpuolueen kanssa, eikä neuvottelupyyntöihimme ole saatu vastakaikua. Eikä yhteistyöhön löytynyt SDP:n pääneuvottelijoilta (Linna-Pirinen ja Pahlman) halukkuutta keskiviikkonakaan.
Olisimme toivoneet, että kaikki pidettäisiin mukana, kuten vaalien alla lupauksia kuulimme. SDP:n salamyhkäinen liittoutuminen Kokoomuksen kanssa on varmasti yllätys myös äänestäjille.

Toimme kokouksessa luonnollisesti tyytymättömyytemme ilmi, koska niin meille kuin muillekin ryhmille on koko ajan korostettu sitä, että äänestystuloksen tulee näkyä paikkajaossa. Olemme nyt yhden valtuustopaikan myötä menettämässä sekä hallituspaikan, että useimmat lautakunta- ja jaostopaikoistamme. Meille on tarjolla vain paikat ympäristölautakunnassa ja tarkastuslautakunnassa.

Pidämme edelleen kuitenkin mielemme ja neuvotteluyhteytemme avoinna olemalla valmiita yhteistyöhön. Koemme tällaisen yhden ryhmän taktisen ulospelaamisen todella ikävänä.

Syitä tälle pelille voimme vain arvailla, onko politiikka myös Hyvinkäällä niin likaista mitä usein kuulee sanottavan?

Kaupunkilaisten etu olisi, että kaikki ryhmät pystyisivät tekemään yhteistyötä tai ainakin keskustelemaan ja neuvottelemaan keskenään. Tähän yhteistyöhön lupauksia antoivat monet muiden ryhmien tulevat valtuutetut jo vaalikampanjan aikana ja toive hedelmällisestä yhteistyöstä myös tulevassa valtuustossa oli vahva.

Kyse lienee nyt yksittäisten henkilöiden keskinäisistä erimielisyyksistä, joita menneinä vuosina valtuustossa on ollut.

On kuitenkin todettava, että Vasemmistoliitto on ollut SDP:n tukena valtuustossa lähes poikkeuksetta.

Emme voi enää vaikuttaa menneiden vuosikymmenten kiistoihin, mutta haluaisimme katsoa ennemminkin eteenpäin kuin taaksepäin. Toivomme sydämestämme, että kaikki valtuutetut – puoluekannasta riippumatta – voisivat tehdä yhteistyötä.

Teemme seuraavat neljä vuotta yhdessä töitä kaikkien hyvinkääläisten hyväksi. Sitä aikaa emme toivo käytettävän turhanpäiväisiin kiistelyihin menneiden valtuustojen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Näkemyseroja tulee varmasti edelleenkin olemaan, mutta rakentavalla keskustelulla voimme saavuttaa kaikkia tyydyttäviä kompromisseja ja toisaalta joissain asioissa saa ne erotkin puolueiden välillä varmasti näkyä.

Meidän on muistettava keneltä olemme valtuutuksemme saaneet. Emme saa sortua valtataisteluihin tai yksittäisten valtuutettujen arvovaltakysymyksiin.

Riika Raunisalo
Johanna Jokinen 
uudet kaupunginvaltuutetut (vas.) Hyvinkää

Vappu puhe Surujenpuistossa

toukokuu 1, 2017

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Itsenäistyminen on varmasti mille tahansa kansalle erityisen tärkeä tapahtuma ja olen erityisen kiitollinen saadessani asua edelleen tässä ihanassa ja itsenäisessä isänmaassani. Itsenäistymisen jälkeinen kevät oli kuitenkin Suomea ankarasti repivä ja verinen. Suomi oli jakautunut kahtia. Eteläisin Suomi oli punainen ja muu Suomi valkoinen. Tällä paikalla, jossa nyt olemme, teloitettiin 147 punaista vuonna 1918. Tällä paikalla he antoivat kaikkensa aatteelleen. Sisällissodan taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä henkensä menetti kymmenet tuhannet punaiset. Tuon verisen kevään tuntoja kuvaa Matti Laitisen runo:

***

1918

Historia on

väärennösten,

väärintulkintojen,

hyväksikäytön uhri.

 

Kun ihmistä nöyryytetään,

riistetään ja rääkätään,

hän alistuu, kuolee

tai nousee kapinaan.

 

Vapaussota haisee

valkoiselle valheelle,

vapaudelle vangita ja lahdata.

Eliitti ei halunnut luopua asemistaan.

 

Saksalaiset sotilaat

murskasivat vallankumouksen,

veivät punaisilta voiton.

Vapaus koitti pääomalle.

 

Valkoisen historian

valkoinen terrori lihallistui

joukkohautojen joukkoliikkeenä,

keskitysleirien ihmisoikeuksina.

 

Hennala, Suomenlinna, Tammisaari

eivät olleet lomakeskuksia.

Teloitukset olivat koston ja

julmuuden performansseja.

 

Suojeluskuntien ihmissudet ulvoivat yössä.

 

Syvät siteet Saksaan

taiteissa, tieteissä ja taloudessa

loivat vahvan perustan

myöhemmälle aseveljeydelle.

 

Emme saa unohtaa

veristä luokkasotaamme,

koska sen syyt ovat yhä olemassa?

 

Enemmistön vaatiessa osaansa

yhteiskunnallisen vaurauden jaossa

valtaapitävät vetoavat säätämiinsä

lakeihin ja turvautuvat väkivaltaan.

***

Parisen viikkoa sitten saatuani tiedon siitä, että minut on valittu pitämään puhe tässä tilaisuudessa, olin hämmentynyt. Mitä ihmettä osaisin puhua vuoden 1918 tapahtumista? Koulussa aihetta ei käsitelty historian tunneilla ainakaan niin paljoa, että minulle olisi muodostunut käsitystä Suomen itsenäistymistä välittömästi seuranneista kauheuksista. Lähdin pikaisesti täydentämään historiantietouteni aukkoja. Halusin saada mahdollisimman objektiivisen kuvan tuosta sodasta, mutta jo sodan nimitys eri lähteissä vaihteli.

Mistä oli kyse? Kuka puolusti ja mitä, kuka hyökkäsi ja minne? Kenen etuja kukakin puolusti? Miksi jopa sodan jälkeen syntyneet villatehtaalla työskennelleet veljekset eivät puhuneet toisilleen, koska toinen oli valkoinen ja toinen punainen? Mitä sellaista tapahtui vuonna 1918, että tapahtumat katkaisivat vielä vuosikymmeniä myöhemmin perheenjäsenten välit? Mikä aiheutti vuosikymmeniä jatkuneen vaikenemisen, syyllistämisen, häpeän ja kaunaisuuden? Väinö Linna on kirjoittanut: ”Totuus ei ole punainen eikä valkoinen, se on inhimillinen ja siksi usein niin tuskallinen”.

Ryhdyin valmistelemaan tätä puhetta lukemalla oman ja puolisoni sukujen sukuselvityksien ja -kertomuksien lisäksi lukuisia muita lähdeteoksia. Sukulaisteni muistelmista selvisi, että suvussani on ollut sekä punaista että valkoista hihanauhaa kantaneita. Suurin osa oli kuitenkin puolueettomia, ja punavankina ollut sukulaisenikin oli välttynyt teloitukselta.

Oma pappani oli vuonna 1918 vasta 9-vuotias. Riittävän vanha kuitenkin muistamaan tapahtumia. En muista hänen ikinä eläessään kertoneen tuon kevään tapahtumista. Hän vaikeni, vaikka häntä, pientä rasavilliä maalaistalon poikaa, oli ratsuväki viemässä kotipihastaan kuulusteluihin Hyvinkäälle. Pappani takuulla tiesi ja myöhemmin ymmärsikin, mitä suojeluskuntalaiset ja punakaartilaiset olivat ladoista ja kellareista etsineet. Sukuni oli käsittääkseni elintarvikkeiden lisäksi piilotellut sekä valkoisten että punaisten etsimiä henkilöitä.

En pystynyt varmuudella selvittämään, olivatko pappani vanhemmat punaisten vai valkoisten puolella, todennäköisesti he eivät valinneet kumpaakaan puolta. Maaseudun väestö ei ehkä joutunutkaan erityisen painostuksen kohteiksi niin herkästi. Anekdoottina mainittakoon, ettei pappani halunnut tyttäriensä pukeutuvan punaisiin mekkoihin. Oli kyse sitten poliittisesta näkemyksestä, värisokeudesta tai puhtaasti mieltymyksestä muihin väreihin, minuun ei kotoa ole istutettu suoranaisesti kummankaan puolen aatetta. Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että pääsin ilman ennakkoasenteita tutustumaan vihdoin Suomen itsenäisyyden alkuvaiheisiin.

Jo vuoden 1918 sodan nimitys jakaa mielipiteitä. Vapaussota, kansalaissota, luokkasota, punakapina, vallankumous, sisällissota, veljessota. Neutraalein näistä nimistä vaikuttaa olevan sisällissota, koska mukana oli myös vieraiden valtioiden asevoimia. Sodan eri nimillä voidaan korostaa omaa näkemystä, joka ei välttämättä vastaa sodan tieteellistä analyysiä, kyse saattaa olla myös siitä, ettei edes haluta nähdä kattavaa kokonaisuutta. Vuoden 1918 sodassa oli kuitenkin kaikki sisällissodan elementit mukana, varsinkin sodan loppuvaiheissa. Sekä punaiset että valkoiset toivoivat itsenäistä Suomea. Pääristiriita oli erilaisessa ideologisessa ymmärtämisessä, kuinka itsenäisyyden luonne määritellään. Molemmat osapuolet sotivat oman näkemyksensä mukaisen itsenäisyyden puolesta omaa itsenäisyyssotaansa.

Hyvinkää eli vuosina 1917-1918 keskellä monien tapahtumien pyörteitä. Eilen klo 16.00 tuli kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun Villatehtaan työläiset marssivat pois työpaikaltaan. Kahdeksan tunnin työpäivä oli totta. Hyvinkään seudullakin porvarillinen yläluokka muodosti vähemmistön, joka oli kuitenkin riippuvainen työväestöstä. Vuoden 1917 lopussa valkoisilla ei ollut sanansijaa juuri perustetusta suojeluskunnasta huolimatta. Suojeluskunta oli aktiivinen, mutta sen toimintaedellytykset olivat liki olemattomat. Sisällissodan verisimmät hetket Hyvinkäällä koettiin huhtikuussa. Kyse ei enää ollut pelkästä sisällissodasta. Siinä vaiheessa kyse oli jo valkoisten ja saksalaisten saarrostusoperaatiosta, jonka tarkoituksena oli estää punaisten järjestelmällinen vetäytyminen. Saksasta ja Venäjältä käsin johdetun sodan pelinappuloina olivat suomalainen porvaristo ja työväestö.

Jotain kovin tutun kuuloista näissä karmivissa sadan vuoden takaisissa tapahtumissa on. Olosuhteet ovat vuonna 2017 samankaltaiset kuin sata vuotta sitten: työttömyyttä, vähäosaisuutta, eriarvoistumista, elintason laskua. Luokkajako on jälleen käynnissä, kansa osoittaa tyytymättömyyttään ja vallanpitäjät pitävät kiinni eduistaan. Suurvaltojen poliittisessa ja taloudellisessa pelissä Suomi on jälleen ajautumassa pelinappulaksi. Suomi on myös tällä hetkellä kahtia jakautumassa, kun tämän ajan punaiset ja valkoiset puolustavat näkemyksiään. Jopa työväki on ajautumassa keskinäisiin taisteluihin.

Me kaikki haluamme varmasti pitää Suomen itsenäisenä. Vaadimme tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, vastustamme eriarvoisuuden lisääntymistä. Vaadimme työelämään tolkkua ja työntekijän aseman turvaamista työehtosopimuksissa. Sitä samaa tehdastyöläiset myös täällä Hyvinkäällä vaativat lähes sata vuotta sitten. Osa heistä puolusti ihmisyyttä ja inhimillisyyttä hengellään. En halua väittää etteivätkö myös punaiset olisi tehneet raakoja tekoja tuona verisenä keväänä. Kyllä he tekivät. Valkoinen terrori oli kuitenkin objektiivisestikin arvioiden hyvin järjestelmällistä ja suunnitelmallista, kun punainen terrori oli puolestaan pääosin järjestäytymätöntä ja harkitsematonta. Surmansa sai sotaan osallistuneiden lisäksi lukuisia täysin viattomia ihmisiä.

Emme saisi enää vaieta näistä vuosikymmeniä Hyvinkäälläkin vaikuttaneista tapahtumista. Vuonna 1918 henkensä menetti liian monta miestä, naista, lasta. Punaisia ja valkoisia. Liian monta suomalaista, ruotsalaista, venäläistä, saksalaista. Liian moni perhe ja suku kärsii edelleen lähes sadan vuoden takaisista tapahtumista, isien pahoista teoista kärsivät sekä valkoisten että punaisten jälkeläiset. Emme saa enää vaieta, mutta emme saisi myöskään kantaa historian tapahtumien vuoksi kaunaa jälkipolvesta toiseen. Meidän olisi kyettävä vihdoin antamaan anteeksi, meidän olisi kyettävä katsomaan tulevaan. Meidän on pysyttävä yhtenäisenä kansana ja huolehdittava toisistamme.

Johanna Jokinen, Kaupunginvaltuutettu

Surujenpuisto 2017

Kotihoitoon on saatava lisää resursseja

huhtikuu 20, 2017

Hyvinkäällä on keskusteltu pitkään kotihoidosta ja sen tilanteesta. Olen keskustellut useiden kotihoidon nykyisten ja entisten työntekijöiden kanssa heidän työnsä kuormittavuudesta ja työssäjaksamisesta. Monet ovat uupuneet valtavan työmäärän vuoksi ja moni on kertonut kokevansa jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, ettei pysty tekemään työtä niin hyvin kuin haluaisi. Aikaa vanhuksen luona on jätetty niin vähän, ettei hoitaja ehdi hoitamaan kuin välttämättömimmät toimenpiteet, jos aina niitäkään. Ruokatauot jäävät pitämättä, eväät syödään kiireessä paikasta toiseen siirryttäessä ja siirtymiin kuluu kohtuuttoman iso osa työajasta. Töitä tehdään urakkatahtiin, mutta palkka ei ole silti suoritusperusteinen. Vanhukset ja heidän omaisensa ovat myös tuoneet esiin epäkohtia kotihoidossa, kun vanhus on jäänyt vaille riittävää hoitoa. Moni hoitaja on kertonut, etteivät he ole voineet keskustella työyhteisössään näistä asioista, koska kielteisiä asioita ei ole haluttu käsitellä yhteisesti.

Hyvinkään kotihoidon tila ei kuitenkaan ilmene kaupungin vanhuspalveluiden virallisesta kannasta. Esim. Hyvinkäällä aktiivisesti vaikuttava vanhusneuvosto on asiasta kysyttyään saanut vanhuspalveluista vastaavilta vastauksen, että kotihoidossa asiat ovat kunnossa. THL on hiljattain tehnyt kyselyn kaikille kunnille, joka on julkaistu Ylen ”Vanhusvahti”-palvelussa. Vastaajina oli kuntia edustavat viranhaltijat, työryhmät tai johtoryhmät. En tiedä, kuka tai ketkä Hyvinkäällä kyselyyn ovat vastanneet.

Hämmästelen silti sitä, kuinka  erilainen käsitys asiantilasta on kotihoidosta vastaavilla virkamiehillä ja kotihoidon asiakkailla. Ei ole kenenkään etu, että asiantilaa kaunistellaan. Sekä työntekijöiden että heidän esimiestensä on pystyttävä keskustelemaan ja kertomaan epäkohdista. Uupunut henkilöstö sairastaa enemmän ja työntekijöiden jatkuva vaihtuvuus heikentävät koko työyhteisön hyvinvointia ja työssäjaksamista. Hyvinvoiva henkilöstö on edellytys laadukkaalle palvelulle.

Kuntaliiton tilastoista ilmenee, että Hyvinkäällä kotihoitoon käytetään rahaa merkittävästi vähemmän kuin Uudellamaalla keskimäärin tai valtakunnallisesti saman kokoluokan kunnissa. Hyvinkäällä kotihoitoon käytetään 108 euroa asukasta kohden. Uudellamaalla kunnat käyttävät kotihoitoon keskimäärin 130 e/as ja saman kokoluokan kunnissa valtakunnallisella tasolla 153 e/as. Myös ikääntyneiden laitoshoitoon ja muihin ikääntyneiden palveluihin käytettävät summat on Hyvinkäällä pienempiä kuin muualla.

Kotona asuminen tuetusti on huomattavasti laitoshoitoa edullisempaa ja ennen kaikkea inhimillisempää. Myös laitoshoidossa olosuhteiden pitäisi olla kodinomaiset. Rahaa on niukasti jaossa, mutta emme voi jättää yhtäkään asukasta vaille tarpeellisia peruspalveluita. Kyse on arvovalinnoista, mitä asioita pidämme Hyvinkäällä tärkeinä, mihin käytämme yhteisiä varoja.

Johanna  Jokinen (vas.)
kuntavaaliehdokas
Hyvinkää

Vasemmisto on fiksu valinta myös yrittäjälle

huhtikuu 15, 2017

Vasemmistoliittoa moititaan usein yrittäjävastaisuudesta eikä yrittäjiä ehkä edes kaikkien Vasemmistoliiton ehdokkaiden mielessä pidetä potentiaalisina vasemmiston äänestäjinä. Vaalikampanjan aikana olemme saaneet kuulla useita kertoja, ettei Vasemmistoliitto ole hyvä valinta yrittäjälle. Pohdimme sitä, miten me tai vasemmisto sitten olemme yrittäjyyttä vastaan. Olemme molemmat maatalous- ja yksityisyrittäjien tyttäriä eikä Vasemmistoliitto ole meidän silmissämme millään tavoin yrittäjävastainen.

Olemme sitä vastaan, että esim. sosiaali- ja terveysalan yrittäjät ovat joutuneet ja joutuvat myymään oman yrityksensä suurille kansainvälisille toimijoille. Pienille yrityksille on annettava mahdollisuus osallistua julkisiin kilpailutuksiin

Toisena esimerkkinä mainittakoon, että Hyvinkäällä kaksi nykyistä elokuvateatteria pistetään todella ahtaalle, kun Sveitsiin rakennetaan viihdekeskus, jossa elokuvateatteritoimintaa pyörittää tulevaisuudessa ruotsalaisomisteinen ketju. Toivottavaa olisi, että myös pienyrityksillä olisi mahdollisuus jatkaa toimintaansa omanaan kotimaisena ja verot Suomeen tuovina.

Pienyrittäjät tulee ottaa huomioon myös kunnallisessa päätöksenteossa. Julkiset palvelut pitää ensisijaisesti ja pääasiallisesti tuottaa kuntien ja valtion toimesta, se on järkevää myös yrittäjien kannalta. Kun toimintoja ostetaan yksityisiltä, tulee aina huolehtia, että tarjouskilpailut pysyvät reiluina ja kooltaan sellaisina, että pienet paikalliset yritykset pystyvät niihin osallistumaan.
Työllään elävät yrittäjät ovat heikoilla pääomavaltaisten suuryritysten hallitsemilla markkinoilla ilman vahvaa hyvinvointivaltiota.

Oikeisto sanoo olevansa yrittäjän asialla, mutta pelkät puheet ”yrittäjämyönteisestä ilmapiiristä”, ”toivosta” tai ”kannustavuudesta” eivät riitä. Vasemmisto vaatii konkreettisia parannuksia pienyrittäjien ja itsensä työllistäjien arkeen ja asemaan. Yrittäjyys on usein todellakin rinnastettavissa palkkatyöläisen asemaan, yrittäjällä on lisäksi sellaisia taloudellisia riskejä, joita palkkatyöläinen ei joudu kokemaankaan.

Merkittävä osa Suomessa toimivista yrityksistä on pieniä firmoja, joissa joka kuukausi pohditaan miten seuraavassa kuussa saadaan perheelle ruokaa pöytään. Omalla työllään itsensä elättävät ammatinharjoittajat ja pienyrittäjät ovat aina olleet tärkeä osa vasemmistolaista liikettä. Vasemmisto toimii työtä tekevien ja heikommassa asemassa olevien puolesta.

Yksinyrittäjien määrä on jatkuvassa kasvussa. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat yhä merkittävämpiä työllisyyden kannalta ja suuryritysten merkitys työllistäjänä vähenee. Samalla kun tuetaan uusien tarpeellisten yritysten syntymistä, tulee kuitenkin toimia lisääntyvää pakkoyrittäjyyttä vastaan. Yrittäjyyden tulee olla aito valinta, ei suurten yritysten, kuntien tai valtion keino päästä eroon työnantajavelvoitteista.

Yrittäjien tulotaso vaihtelee merkittävästi eikä yrittäjien voi selkeästi sanoa kuuluvan mihinkään yhteiskuntaluokkaan tai sosiaaliseen ryhmään tulotason perusteella. Vasemmisto on erityisen huolestunut niistä yrittäjistä, jotka eivät saa työstään riittävää toimeentuloa ja joiden tulot ovat epävarmoja.

Vasemmistoliiton tavoitteet kattavista peruspalveluista ovat kaikille meille tarkoitettuja, luoden turvallisuutta ja hyvinvointia. Myös yrittäjille.

Saija Pellikka  (sit. vas.)
kuntavaaliehdokas
Hyvinkää

Johanna Jokinen  (vas.)
kuntavaaliehdokas
Hyvinkää

Julkaistu 10.4.2017

Hyvinkään Vasemmisto

Haku

Vasemmistoliitto